Uimakopit

Kävin kävelyllä ja otin hämärässä käsivaralta kuvia. En edes omista jalustaa, ja siksi kaikki hämäräkuvani ovat mitä ovat, enemmän tai vähemmän epätarkkoja, mutta en jaksa toistaiseksi kantaa siitä suurta huolta. Tunnelma on tärkein. Hankin jalustan, kunhan tarpeeksi turhaudun. Suurpiirteisyys on sellainen ikäväkin ominaisuus, että sitä jaksaa todella kauan tehdä työtä vähän niinkuin sinne päin. Sietokykyä täytyy koetella lujasti ennenkuin alkaa edes kaivata edistystä. Olen huomannut, että muiden kuvaajien loistokkaiden kuvien katselu pistää ainakin miettimään, et pitäsköhän minunkin vähän tsempata? Hmm...