Uusvanhan harrastuksen virittelyä

Olen soitellut kitaraa nuorena tyttönä ja nyt sitten, noin 30 vuotta myöhemmin huomasin, että voinhan toki vieläkin kokeilla. Kai asioilla on aikansa, vaikka tuntuukin, että melko myöhään ne ilmaantuvat elämään. Sanoin tyttärelleni, että mitä jos hankkisin ukulelen ja alkaisin vähän soitella. No hänpä minulle virkkoi, että äiti hyvä, sinullahan on ihan oikea kitarakin olemassa. Minä siihen, että oho, onko tosiaan?? Siellä tyttären luonahan se vanha kitarani majaili. Tytär ja ilmeisesti poikakin ovat sillä opetelleet kitaransoiton ensialkeet viime vuosina ja nyt heillä on jo paremmat soittimet, mutta tämä rakas, vanha kitarani oli edelleen hyvinkin elossa ja odotti ilmeisesti vain minun päätöstäni alkaa uudelleen sitä soittaa. Ai että, olen nyt reilun viikon harjoitellut ja kyllä, olen edelleen oppimiskykyinen. Sormenpäät on hellänä ja peukalonjuuri turrana barreotteen harjoittelusta, mutta on tämä niin mukavaa. Jospa tässä vielä jonkun  (yhden) biisinkin oppisi säestämään silleen melko hyvin...se on tavoitteeni näin alussa. :) Tässä kuva rakkaastani!