Vaaleanpunainen ruusu

Jos vielä muutamat ihanaiset kukkaset

Poster girl

Harjoittelen huvikseni (kuten aina vain "huvikseen" tietenkin), postereiden tekoa. Löysin tytöstäni ihanan kuvan, mut tein siitä tällaisen tavallaan synkän ja oudon posterin eli julistetyylisen kuvan. Tämä on mun ensimmäisiä yrityksiä, joten katsokaa sitä armollisin silmin. :) Itsehän tykkään, kun mulle tulee tuosta mieleen vaikka mitä ajatuksia.

Ice art

Wannabe painter 2

Wannabe painter

Surreal vision

Surreal

Tykkään kovasti leikkiä väreillä näiden omien kuvieni kanssa toisiaan. Nykyään on sellainen vaihe, että muokkailen kuvista joko hyvin piirrosmaisia tai sitten abstrakteja ja väreiltään surrealistisia. Tämä sopii minulle, sillä vaikka valokuvaus on ollut hyvin tärkeää, en ole kovinkaan tekninen kuvaaja, eli minulta ei löydy paljoakaan sellaisia erittäin korkealaatuisia luontokuvia, jotka vain pienellä muokkauksella olisivat loistokkaita. Onneksi minulla kuitenkin on paljon keskitasoisia kuvia, joista reippaalla kädellä muokkaamalla saa vaikka "minkälaista" taidetta. :) Omistan kyllä jopa kamerajalustan, mutta ne kerrat ovat yhden käden sormilla laskettavissa, että olen jaksanut sen ottaa mukaan kuvausreissuille saadakseni parempitasoisia kuvia. Varmasti tekisi hyvää harjoitella kärsivällisyyttä ja ottaa mielenrauha mukaan myös kuvausreissuille. No mutta ei hätää, tänään leikin taas "sormi"väreillä ja laitanpa kuvia siitä esimerkkinä. Laitan myös kuvan graafisesta muokkaustyylistäni. Tykkään kovasti lopputuloksesta, itseasiassa mulla on monia vähän eri versiota ja tekisi mieli jakaa ne kaikki. Olen kuin pikkulapsi joka on värittänyt ensimmäiset värityskirjan sivut valmiiksi.

Oulua

Täytyy alkaa katsella omaa kotikaupunkiaan ruusunpunaisten linssien läpi niin ehkä alan viihtyä paremmin?

Läpi kuvattua

...siis aurinkolasien läpi. Ohan se niin paljon mukavamman näköistä.

Parvekeheinä

"Taidetta"

Tarjoan tähän väliin vähän epärealistista metsää silmienne iloksi. Kokeilin eri sävyjä ja kameran liikekieltä.

Syksyä

Uimakopit

Kävin kävelyllä ja otin hämärässä käsivaralta kuvia. En edes omista jalustaa, ja siksi kaikki hämäräkuvani ovat mitä ovat, enemmän tai vähemmän epätarkkoja, mutta en jaksa toistaiseksi kantaa siitä suurta huolta. Tunnelma on tärkein. Hankin jalustan, kunhan tarpeeksi turhaudun. Suurpiirteisyys on sellainen ikäväkin ominaisuus, että sitä jaksaa todella kauan tehdä työtä vähän niinkuin sinne päin. Sietokykyä täytyy koetella lujasti ennenkuin alkaa edes kaivata edistystä. Olen huomannut, että muiden kuvaajien loistokkaiden kuvien katselu pistää ainakin miettimään, et pitäsköhän minunkin vähän tsempata? Hmm...

Ensimmäisten askelten tuet

Olen säästänyt esikoiseni ensiaskelkenkiä 24 vuotta. Tyttäreni huomasi jokin aika sitten poimiessaan kengät lattialta, että niiden kärjet olivat alkaneet hapertua itsestään. Päätin ottaa muutaman kuvan, ennen kuin nuo pienet, suloiset jalkineet katoavat kokonaan olemasta. Niistä näkee hyvin ajan armottoman vaikutuksen. Vuodet ovat haurastuttaneet ennen niin kovan ja jämäkän laatumateriaalin ja nyt ne murtuvat pienestä kosketuksestakin. Vaikka käsittely olisi kuinka varovaista, irtoilee niistä pieniä paloja aina liikuteltaessa. Aika on päättänyt vakaasti jättää nuo ihmisen luomat apuvälineet, vaikka itse olisin halunnut säilyttää ne lopun elämääni.