Mustavalkoista luontoa

Pidän mustavalkoisista kuvista. Tai oikeastaan en osaa useinkaan päättää, mistä tykkään, koska pidän niin monenlaisista sävyistä. No, mutta nyt laitan muutaman mustavalkoisen luontokuvan. Haistelen tässä omaa tyyliäni, ja pohdin, josko mustavalkoisuus tai vähävärisyys olisi sen omin tapa ilmaista itseäni. Jotenkin kaipaisin jotain omaa tyyliä, jota ei ole tähän päivään mennessä löytynyt. Ehkä se löytyy, jos uskoo omaa näkemystään ja niitä tunteita mitä kuvat itselle tuovat. Useinhan sitä kuulostelee, et tykkääkö muut ja jos eivät tykkää, niin sitten sitä hylkää sen "oman" näkemyksensä usein liiankin nopeasti. Tällaisia mietin nykyään kun taas enemmän kuvailen.

Myrskyn keskelläkin voi kuvata

Kävin kuvaamassa kukkia taas Ainolanpuistossa. Oli ihan järisyttävä tuuli. Maassa lojui puista lentäneitä risuja ja mietin, että saapas nähdä, miten kovaksi myrskyksi tuuli lopulta yltyykään. Ja kyllähän se melkoisen puhurin kehittikin, mutta sitä ei kestänyt hirveän kauaa. Olisin pidempäänkin voinut nauttia luonnon voimista. Rakastan tuulta nimittäin tosi paljon. Talvella se ei aina miellytä, mutta näin kesäaikaan se on pelkästään nautinnollista. Sain otettua ihme ja kumma kuviakin, vaikka puut ja kasvit heiluivat kuin viimeistä päivää. Olisin halunnut saada taltioitua tuulessa liehuvia kasveja ja lehtiä, mutta pääosa kuvista on onnistunut vain hiljaisella hetkellä. Ei voi mitään. Tässä muutamia rauhallisia kuvia. :)

Heinähommia

Tykkään kuvata heiniä ja kukkia, mut heinät on jotenkin vielä herkempiä ja ihanampia kuvauskohteita kuin kukat. Ohrapellot, ruispellot...kaurapellot...kaikki heinät ja oljenkorret - ne on ihania.

"Sä oot silkkii"...

Hämärän lapset

Cute boy

Kuvailin muutamia vuosia sitten lapsia eräissä pihajuhlissa ja tää kaveri oli äärimmäisen kuvauksellinen. Kyllä, lapsissakin on eroja kuvauksellisuuden suhteen ihan kuten aikuisissakin, toki hyvä kuvaaja saa ihmisestä kuin ihmisestä vaikuttavia kuvia aikaiseksi. On kuitenkin erityinen joukko niitä onnekkaita ihmisiä, jotka näyttävät jopa pikaräpsyissäkin aina hyviltä ja kiinnostavilta. Heitä kamera rakastaa. :) Tässä yksi pikkumies, jota kamera suorastaan palvoo.

Mustavalkoista maisemaa

Pari kuvaa menneiltä ajoilta. Nykyään en juuri kuvaa, joten  jakelen näitä vanhoja. :) Vanhassa vara parempi.

Liehuvainen

Anni mustavalkoisena

Muokkailin Annin kuvia mustavalkoiseksi, tässä muutamia niistä.

Mustavalkoista ja pari ötökkää

Kuvailin jälleen kompaktikameralla. Yritin mennä sen avulla makromaailmaan ja sainkin vahingossa kärpäsestä lähikuvan, en kuitenkaan niin läheltä, että tarvitsisi pelästyä. :) Lähinnä kukkia kuvailin ja käänsin mustavalkoiseksi, koska miellytti silmääni enemmän. Lisäksi pari värikuvaa ötököistä.

Kuin haihtuva haave

Useimmat niin kovin raskailta tuntuneet menetyksemme ovat jälkeenpäin punnittuna lopultakin vain höyhenen painoisia.

Liian kevyt

Annoin aikaa rakkaudelleni ja tuossa vapauden tuulessa se lensi pois
unohtui tummaan tyhjyyteen
Luulin että takertumalla siihen ajaisin sen karkuun luotani
mutta tämä rakkaus oli liian kevyt odottamaan
Se oli kuin untuvainen unelma minun avoimella kämmenelläni
huokauksestani pois haihtuva

Puisevaa

Tervetuloa

Mustavalkoinen begonia

Mustavalkoinen trooppinen kukka

Heilastelua

Vanhojen pokkarikuvien kaivelua osa 14

Oksat; Seurasaaresta tämäkin kuva.

Vanhojen pokkarikuvien kaivelua osa 13

Tällainen vanhanaikainen kuva löytyi salaisista arkistoistani.  Kuva on Helsingin Seurasaaren museoalueelta v.2009.

Kevätpallerot

Love

Ihana kasa rakkautta. :)