Maisemia

Kuvailen taas melko paljon. Huomaan kyllä olevani ruosteessa, mutta ei se paljon haittaa. Muokkausohjelmani ovat ilmaisohjelmia, en ole tähän pieneen tietsikkaani ja nettiyhteyteeni viitsinyt hankkia Lightroomia tai muutakaan isoa ohjelmaa. Lightroom olisi kyllä hyvä, olen sitä ilmaiseksi kokeillut muutamaan otteeseen. On se vähän rahastakin kiinni, ja jaksamisesta. Asioille on monet syyt. Rakastan silti edelleen kuvia. Iloitaan nyt siitä mitä on juuri nyt. Tässä muutamia maisemia viime päiviltä. Löysin taas uuden polun ja maisemat Vihiuodosta. Olipa ihana käyskennellä tuolla. Nautin kyllä suunnattomasti. Näin lampaitakin. :) Kuvaa ei nyt tässä ole niistä, ne ehtivät mennä laumana pois, ennen kuin ehdin paikalle. Mutta uudet maisemat, iloitsen aina niistä. Ensimmäisena tänään kuvaamani metsämaisema Kempeleen Köykkyristä. Muut kuvat eiliseltä reissulta.

Myrskyn keskelläkin voi kuvata

Kävin kuvaamassa kukkia taas Ainolanpuistossa. Oli ihan järisyttävä tuuli. Maassa lojui puista lentäneitä risuja ja mietin, että saapas nähdä, miten kovaksi myrskyksi tuuli lopulta yltyykään. Ja kyllähän se melkoisen puhurin kehittikin, mutta sitä ei kestänyt hirveän kauaa. Olisin pidempäänkin voinut nauttia luonnon voimista. Rakastan tuulta nimittäin tosi paljon. Talvella se ei aina miellytä, mutta näin kesäaikaan se on pelkästään nautinnollista. Sain otettua ihme ja kumma kuviakin, vaikka puut ja kasvit heiluivat kuin viimeistä päivää. Olisin halunnut saada taltioitua tuulessa liehuvia kasveja ja lehtiä, mutta pääosa kuvista on onnistunut vain hiljaisella hetkellä. Ei voi mitään. Tässä muutamia rauhallisia kuvia. :)

Uusia maisemia

Ihan täällä kotikonnuillakin on vielä paljon paikkoja, joita en ole nähnyt. Eilen eksyin meren läheisyyteen ja ihan uusiin maisemiin. Ilma oli täydellinen. En muista, milloin viimeksi olisin nauttinut niin paljon luonnosta ja aistinut niin voimakkaasti lämpimän tuulen hiuksissani ja ilta-auringon lempeyden koko olemuksessani. Kuvat eivät kerro kokemuksen syvyyttä, mutta näyttävät vähän missä tämän kokemuksen sain.

Ja rakastan lehtipuita ihan erityisesti...ja heiniä...ja merta...ja lämmintä tuulta... Ja tuolla niitä oli. Eli suurimmat ihastuksen kohteet samassa paikassa. Ei ihme, että kokemus oli hyvä ja syvä. <3

Rungot

Merry Christmas!

Puun alla

Olin makoilemassa puun alla ja kuvasin yläpuolella roikkuvia lehtiä. Tämän kuvan otin aurinkolasien linssiä suodattimena käyttäen, värejä ja muuta on kyllä jälkeenpäin muokkailtu aika paljon. Mutta ihan jänniä värejä saa aikaiseksi kun käyttää suodattimia luovasti. Mitähän mää seuraavaksi keksisin... tosin tuo ei ollut oma keksintö.

ps. En ole saanut aikoihin yhtään kommenttia, mietin vain kun ystävällä oli ollut vaikeuksia kommentoida tänne, et onko mun blogissa joku vika vai muutenko vaan ei kommentteja satele. :) Jos kommenttiosio toimii, laitatko merkin käynnistäsi, niin tiedän et kaikki on siltä osin ok. Kiitän!

Puun siimeksessä

Puisevaa

Vanhojen pokkarikuvien kaivelua osa 11

Lisää puita. Tämäkin Helsingistä.

Vanhojen pokkarikuvien kaivelua osa 10

Puita mulla riittäisi aika pitkäksi aikaa näytettäväksi. Tässä taas yksi pokkariversio eräästä lehdettömästä puusta. Tämäkin asuu Helsingissä.

Vanhojen pokkarikuvien kaivelua osa 6

Puut ovat aina kiehtoneet minua kuvauskohteena. Tässä pari kuvaa "kävelevistä" puista.

Vanhojen pokkarikuvien kaivelua osa 4

Vanhojen pokkarikuvien kaivelua osa 3

Graafinen linja jatkukoon.

Vanhojen pokkarikuvien kaivelua osa 2

Graafinen puu.

Varjossa

Olimme taas Ainolanpuistossa ystäväni kanssa ja etsimme varjoisaa paikkaa helteeltä suojaan ja löysimmekin ihanan puun, joka runko oli ilmeisesti jossain vaiheessa taittunut ja alkanut kasvaa ja haaroittua maan suuntaisesti. Paksuilla runkoilla saatoimme istua mukavasti ja samalla ihailla kauniita jokimaisemia ja suihkulähteitä lehtipuiden siimeksestä. Nuo rungot olivat luonnon meille muovaamat "puistonpenkit" armeliaasti paahtavalta auringolta suojassa. Luksusta suorastaan! :)

Ainolanpuistossa

Ainolanpuisto on Oulun yksin kauneimpia puistoalueita, jossa on kasvitieteellinen puutarhakin (ainakin  ollut). Joka tapauksessa siellä on ihana kahvila Tuomenkukka ja kaunis jokimaisema ja ankkalampi, jossa ihmiset käyvät syöttämässä lintuja. Olin Ainolanpuistossa pari päivää sitten ystävättäreni kanssa kahvilla ja kuvailin hiukan.

Tuolla keskellä on varsinainen kohde...hehe...

"Jos metsään haluat mennä nyt..."

Kotitaloni vieressä menee hieno lenkkipolku, jonka varrella on upea metsä. Ilta-auringon valossa metsässä olevat naavapuut näyttivät todella satumaisilta, mutta niitä en olisi saanut valokuviksi taltioitua lähellekään sen kauneuden arvoisesti mitä silmäni näkivät, joten jätin ne vain muistojani rikastamaan. Seuraavaksi kuitenkin jotain metsän tunnelmista valokuvienkin muodossa.