Vaaleanpunainen ruusu

Mustavalkoista luontoa

Pidän mustavalkoisista kuvista. Tai oikeastaan en osaa useinkaan päättää, mistä tykkään, koska pidän niin monenlaisista sävyistä. No, mutta nyt laitan muutaman mustavalkoisen luontokuvan. Haistelen tässä omaa tyyliäni, ja pohdin, josko mustavalkoisuus tai vähävärisyys olisi sen omin tapa ilmaista itseäni. Jotenkin kaipaisin jotain omaa tyyliä, jota ei ole tähän päivään mennessä löytynyt. Ehkä se löytyy, jos uskoo omaa näkemystään ja niitä tunteita mitä kuvat itselle tuovat. Useinhan sitä kuulostelee, et tykkääkö muut ja jos eivät tykkää, niin sitten sitä hylkää sen "oman" näkemyksensä usein liiankin nopeasti. Tällaisia mietin nykyään kun taas enemmän kuvailen.

Myrskyn keskelläkin voi kuvata

Kävin kuvaamassa kukkia taas Ainolanpuistossa. Oli ihan järisyttävä tuuli. Maassa lojui puista lentäneitä risuja ja mietin, että saapas nähdä, miten kovaksi myrskyksi tuuli lopulta yltyykään. Ja kyllähän se melkoisen puhurin kehittikin, mutta sitä ei kestänyt hirveän kauaa. Olisin pidempäänkin voinut nauttia luonnon voimista. Rakastan tuulta nimittäin tosi paljon. Talvella se ei aina miellytä, mutta näin kesäaikaan se on pelkästään nautinnollista. Sain otettua ihme ja kumma kuviakin, vaikka puut ja kasvit heiluivat kuin viimeistä päivää. Olisin halunnut saada taltioitua tuulessa liehuvia kasveja ja lehtiä, mutta pääosa kuvista on onnistunut vain hiljaisella hetkellä. Ei voi mitään. Tässä muutamia rauhallisia kuvia. :)

Kukkia

Growing apart

Jos vielä muutamat ihanaiset kukkaset

Laventelia ja sirkeän sinistä

Kukkakuvia, taas - voi ei. Kukat on muuten erittäin hyviä harjoittelukohteita kaikille kuvaajille. Eli ei muuta kuin kukkakedolle joka iikka kameran kanssa hillumaan! :)

More flowers

Eiliseltä lisää kukkakuvia. Muokkaaminen näissä kuvissa on vähän sellaista ylimalkaista, koska käytössä on vain perusmuokkausohjelmat nykyisin ja taidan muutenkin olla laiskistunut tuossa asiassa. Ennen se innosti eniten. Usein myös ylimuokkaamalla kuvia ne saattavat mennä pilalle, ainakin omissa käsissäni, kun en aina osaa olla kovin hienovarainen kuvien käsittelyn suhteen.

Perinteinen kukkakuva

En ole kuvannut aikoihin, oikeastaan vuosiin kunnolla. Toki välillä joku kuva on tullut räpsäistyä, mutta sillä tavalla harkitusti ja innolla ei pitkään, siis piiiitkään aikaan. No, tänään innostuin lievästi ajatuksesta ja lähdin Ainolanpuistoon kuvaamaan. Tarkoituksena oli kuvaamisen ohella nauttia myös todella kauniista kesäillasta, ja nauttia muutenkin vain olemisesta, mukana oli pari oluttakin. Kuvasin kukkia, siis taas ja taas vain kukkia. Näin myös hassunihanan pienen lapsosen lökäpöksyissään, ja yritin saada hänestä hyvän kuvan napattua, mutta se oli vaikeaa, koska hän oli sijoittunut niin hankalasti erään pylvään taakse, enkä kehdannut suurieleisesti nousta ja alkaa hakemaan kuvakulmaa - sain kuitenkin pari kuvaa otettua. Jaan nyt kuitenkin yhden kukkakuvan tältä päivältä, tosin niitä on kymmeniä muitakin, mutta yksi riittänee todistuskappaleeksi siitä, että heräsin viimein taas hetkeksi kuvaamaan. :)

Wannabe painter 2

Surreal vision

Kukka-asetelma

Löysin vanhan kuvan ja ihastuin tähän asetelmaan mikä noilla kukkasilla on.

Kevään merkki

Kellokukat

Kyynelkukkanen

Sinisiä unia tai kuvia

Luonnonhelmassa

Kuvasin vähän kasveja kävelyllä ollessani.

Hempeää

Kukkakuvat ovat omaan mieleeni, vaikka en ole niissä kovinkaan taitava tai omaperäinen. Silti usein kuvailen tuolla luonnossa kasvavia tai istutuksissa vastaantulevia kukkasia. Ne ovat aina kauniita ja kuvauksellisia ja jotenkin puhuttelevat itseäni olemuksellaan ja väreillään. Ne vain ovat olemassa tekemättä mitään sen enempää ja antavat pelkällä olemassaolollaan paljon iloa.

Kukkaharjoituksia SLT-kameralla

Tällä kertaa harjoitusotoksia Sonyn Alpha SLT-37:lla. Ostin tuollaisen halvan rungon, koskapa olen tykännyt Sonyn järkkäristä (se rikkoontui kai liian kovassa käytössä??) ja omistan myös yhden Konica Minoltan objektiivin, jolla on mukava ottaa muotokuvia ja sehän siis sopii Sonyn järkkäreihin. No enpäs ottanut selvää ennen ostoa, et mitä tuo SLT tarkoittaa. Kuvia katsellessa vain mietin itsekseni, että onpas jotenkin erilaisia kuvia kuin nuo aiemmalla Sonyn DSRL:llä ottamani ja sitten vasta aloin ottaa selvää, minkälaisen kameran olenkaan mennyt ostamaan. :D Kyseessä on siis läpikuultavan peilin omaava kamera eli Single-Lens Translucent.  En osaa, enkä jaksa kirjoittaa tähän sen tekniikkaa, hyviä puolia ja huonoja puolia, en edes ymmärrä lukemani jälkeenkään noita asioita, mutta sen näen, että kuvat näyttävät jotenkin erilaisilta, En ole täysin varma pidänkö sen ottamista kuvista vai en. Täytynee totutella. Jotkut hifistit eli tekniikkatietäjät pitävät SLT-kameran kuvia huonompilaatuisena, koska kuva heijastuu läpikuultavan peilin läpi kennolle ja samalla myös syö myös osan optiikan valovoimasta. Tuo on vain osa siitä tekniikkapläjäyksestä, jonka luin, mutta enhän siis näillä naisen logiikka-aivoillani käsittänyt puoliakaan.

Tämä kameramalli on täysin aloittelijaversio ja vaikka olen kuvaillutkin aika kauan, koen olevani noviisi, en tiedä tekniikasta paljoakaan ja kuvaan hyvin impulsiivisesti ja ihan mitä sattuu eteen tulemaan. Kukat olen silti todennut hyväksi harjoittelukohteeksi niissä (useissa) tapauksissa, kun uuden kameran satun ostamaan. Merkkiuskollisuudesta ei voi kohdallani puhua, koska minulla on kaksi Nikonia, kolme Sonya, Yksi Olympus ja se surullisen kastumiskohtalon kokenut ex-kamerani oli Canon 500D. Pidin siitä kamerasta ja sen pitkästä kittiobjektiivista. Sen taltioimat kuvat olivat poikkeuksetta hyvälaatuisia. Vaihdoin silti merkkiä (pidän vaihtelusta) ja sen tilalle hankkimani Nikon D5100 on myös ihan kelpo peli. Tästä uudesta lapsestani en vielä tiedä, ehkä se toimii bändikuvauksessa, kun pitää saada nopeaa kuvaa vauhdikkaista hetkistä. Myös urheilukuvauksessa voisi olla mainio, mutta enhän minä urheilua kuvaa. Täytyy vissiin ruveta?

Ehkä seuraavaksi myyn pois kaikki kamerani (joita on jo siis aika monta) ja ostan yhden puoliammattilaisversion, mutta se tapahtunee hamassa kaukotulevaisuudessa. Nyt minä vain harjoittelen. :)

Pitkän sepustuksen jälkeen niitä kukkakuvia. Ettehän te suinkaan kyllästy? :)

Herkkää heinää ja vähän muuta

Jaan edelleen näitä Olympus-harjoituksia. Sillä saa herkkiäkin kuvia, kunhan vain osaa käyttää sen makro-ominaisuutta oikealla tavalla hyväkseen. Olen edelleen sitä mieltä, että se oli hyvä ostos, vaikken pidäkään lcd-näytön kanssa kuvaamisesta juurikaan. Se toimii lähinnä vain hämärässä, sisätiloissa tai varjoisina päivinä ulkona. Kirkkaina päivinä ulkona kuvatessa siitä ei näe oikeastaan yhtään mitään (kuvaamme siis sokkona), joten niihin tilanteisiin sopii järjestelmäkamera ja kunnon etsin parhaiten.