Myrskyn keskelläkin voi kuvata

Kävin kuvaamassa kukkia taas Ainolanpuistossa. Oli ihan järisyttävä tuuli. Maassa lojui puista lentäneitä risuja ja mietin, että saapas nähdä, miten kovaksi myrskyksi tuuli lopulta yltyykään. Ja kyllähän se melkoisen puhurin kehittikin, mutta sitä ei kestänyt hirveän kauaa. Olisin pidempäänkin voinut nauttia luonnon voimista. Rakastan tuulta nimittäin tosi paljon. Talvella se ei aina miellytä, mutta näin kesäaikaan se on pelkästään nautinnollista. Sain otettua ihme ja kumma kuviakin, vaikka puut ja kasvit heiluivat kuin viimeistä päivää. Olisin halunnut saada taltioitua tuulessa liehuvia kasveja ja lehtiä, mutta pääosa kuvista on onnistunut vain hiljaisella hetkellä. Ei voi mitään. Tässä muutamia rauhallisia kuvia. :)

Lehtiä ilta-auringossa

Uusia maisemia

Ihan täällä kotikonnuillakin on vielä paljon paikkoja, joita en ole nähnyt. Eilen eksyin meren läheisyyteen ja ihan uusiin maisemiin. Ilma oli täydellinen. En muista, milloin viimeksi olisin nauttinut niin paljon luonnosta ja aistinut niin voimakkaasti lämpimän tuulen hiuksissani ja ilta-auringon lempeyden koko olemuksessani. Kuvat eivät kerro kokemuksen syvyyttä, mutta näyttävät vähän missä tämän kokemuksen sain.

Ja rakastan lehtipuita ihan erityisesti...ja heiniä...ja merta...ja lämmintä tuulta... Ja tuolla niitä oli. Eli suurimmat ihastuksen kohteet samassa paikassa. Ei ihme, että kokemus oli hyvä ja syvä. <3

Kukkia

Harhan totuus

My sweet cat

Dancing love